Ehkä muisti erehtyy, mutta täytyy tarkistaa myöhemmin... Kuitenkin, muistelen, että isäni kirjoitti seuraavan värssyn sellaiseen pikkutytön muisto-kirjaani, jossa oli liimattuna kiiltokuvia ja johon kirjoittivat runoja tai mietelmiä ystäviltä, perheeltä.
"Keijun torvi helähtää,
kevään kukat herättää.
Iloksi ihmislasten
ja X:n vartavasten."
(minä tietysti se X)
Kiiltokuvana tuossa oli sellainen torveen puhaltava keijukainen kukkien keskellä. Enkä tiedä, keksikö isä runonpätkän siinä vai liekö muuten niin sopiva.
Tulipahan vaan tuollainen muisto mieleeni liimaillessani näitä kuivattuja kukkatorvia pieniin kortteihin ja kuoriin.
Sopivat niin kauniisti yhteen; paperi ja kuivat kukat:)
VastaaPoista